KKO:1995:2
- Keywords
- Ulosottolaki
- Year of case
- 1995
- Date of Issue
- Register number
- S94/1396
- Archival record
- 37
- Date of presentation
A:n irtainta omaisuutta oli ulosmitattu hänen veloistaan ja myyty pakkohuutokaupassa B:lle. C, joka katsoi omistavansa mainitun omaisuuden, ei ollut käyttänyt omistajalle ulosottolain 4 luvun 10 §:ssä säädettyjä oikeussuojakeinoja ennen pakkohuutokauppaa.
C:tä ei voitu enää ulosottoasiassa osoittaa riitelemään paremmasta oikeudesta itse omaisuuteen vaan ainoastaan sen sijaan tulleeseen, jakamatta olevaan kauppahintaan.
UL 4 luku 10 §
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Pakkohuutokaupat
Pieksämäen piirin nimismiehen 9.6.1993 toimittamassa kiinteän omaisuuden pakkohuutokaupassa C osti A:n omistamat tilat Kulmala RN:o 5:42 ja Kulmala II RN:o 5:113, kumpikin Jäppilän kunnan Jäppilän kylässä.
Saman nimismiehen 21.6.1993 toimittamassa irtaimen omaisuuden pakkohuutokaupassa B osti sanotuilla tiloilla sijaitsevassa myymälärakennuksessa olevat, A:lta 19.5.1993 ulosmitatut kolme kompressoria.
Valitus Mikkelin lääninhallitukseen
C valitti kummastakin pakkohuutokaupasta lääninhallitukseen. Kiinteän omaisuuden pakkohuutokauppaa koskevassa valituksessa hän vaati vahvistettavaksi, että hänen ostamillaan tiloilla sijaitsevassa myymälärakennuksessa olevat kompressorit kuuluivat myytyihin tiloihin niiden ainesosina ja tarpeistona. Irtaimen omaisuuden pakkohuutokaupan C vaati kumottavaksi kysymyksessä olevien kompressorien osalta sillä perusteella, että ne olivat jo kiinteistöjen pakkohuutokaupassa tulleet hänen omistukseensa kiinteistöihin kuuluvina ainesosina.
Lääninhallituksen päätös 1.9.1993
Lääninhallitus jätti kiinteän omaisuuden pakkohuutokauppaa koskevan valituksen toimivaltaansa kuulumattomana tutkimatta, koskei huutokaupan toimittaja tai ulosotonhaltija voinut ratkaista, mitä pakkohuutokaupalla myytyihin kiinteistöihin kuului. Tällaisen riitakysymyksen ratkaiseminen kuului kiinteistön sijaintipaikkakunnan yleiselle alioikeudelle.
Irtaimen omaisuuden pakkohuutokauppaa koskevan valituksen johdosta lääninhallitus lausui, että koska C ei ollut hakenut muutosta irtaimiston ulosmittaukseen ennen sen myymistä pakkohuutokaupalla, hän oli menettänyt oikeutensa saada täytäntöönpano keskeytetyksi ja kompressorit itselleen. Hänen esittämillään perusteilla oli velkojien oikeus kauppahintaan kuitenkin käynyt riitaiseksi. Sen selvittäminen, kenelle kompressoreista saatu kauppahinta kuului, oli yleisen alioikeuden ratkaistava riita-asia. Mainituin perustein lääninhallitus varasi C:lle tilaisuuden kolmen kuukauden kuluessa lääninhallituksen päätöksestä tiedon saatuaan panna vireille kanteen paremmasta oikeudesta kysymyksessä olevien kompressorien kauppahintaan ulosmittausvelkojia ja velallista vastaan Pieksämäen kihlakunnanoikeudessa. Samassa ajassa C:n oli annettava kanteen nostamisesta tieto ulosottomiehelle uhalla, että kauppahinta voitiin muutoin käyttää ulosmittauksen hakijoiden saatavien suorittamiseksi. Lääninhallitus määräsi samalla kauppahinnanjaon pidettäväksi kyseisiltä osin keskeytettynä, kunnes riita oli lainvoimaisesti ratkaistu tai toisin määrättiin.
Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 7.7.1994
C valitti hovioikeuteen.
Hovioikeus katsoi C:n esittäneen todennäköisiä perusteita sen väitteensä tueksi, että hän omisti kyseiset kompressorit. Tällä ja muutoin lääninhallituksen mainitsemilla perusteilla hovioikeus pysytti lääninhallituksen päätöksen lopputuloksen.
Hovioikeus osoitti C:n asianomaisessa tuomioistuimessa ajamaan lääninhallituksen päätöksessä tarkoitettua kannetta ja sitä varten antamaan haasteen tiedoksi Pieksämäen Seudun Osuuspankille, Kaakkois-Suomen lääninverovirastolle, Osuuskunta Idän Maidolle, Pieksämäen Tili- ja Kopiointipalvelu Oy:lle, Vakuutusosakeyhtiö Pohjolalle, Keskinäiselle Vakuutusyhtiölle Tapiolalle, Eläkevakuutusosakeyhtiö Ilmariselle ja A:lle kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun hovioikeuden tuomio sai lainvoiman, sekä saman ajan kuluessa antamaan tiedon haasteesta ulosottomiehelle uhalla, että puheena oleva kauppahinta muutoin voitiin käyttää ulosmittausvelkojien haunalaisten saamisten suorittamiseen. Myös mainituilla velkojilla oli valta panna kanne asiasta vireille.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Valituslupa on myönnetty 4.10.1994
Valituksessaan C on vaatinut vahvistettavaksi, että hän omistaa kysymyksessä olevat kompressorit omistamiensa tilojen Kulmala RN:o 5:42 ja Kulmala II RN:o 5:113 ainesosina ja tarpeistona. Vaihtoehtoisesti C on vaatinut, että hänet osoitettaisiin panemaan alioikeudessa vireille vahvistuskanne paremmasta oikeudesta kyseisiin kompressoreihin. A ja B ovat antaneet heiltä pyydetyt vastaukset. Pieksämäen piirin nimismies X, Pieksämäen Seudun Osuuspankki, Kaakkois-Suomen lääninverovirasto, Osuuskunta Idän Maito, Pieksämäen Tili- ja Kopiointipalvelu Oy, Vakuutusosakeyhtiö Pohjola, Keskinäinen Vakuutusyhtiö Tapiola ja Eläkevakuutusosakeyhtiö Ilmarinen eivät ole käyttäneet varattua tilaisuutta vastauksen antamiseen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 13.1.1995
Perustelut
Kysymyksessä olevat kolme kompressoria on 19.5.1993 ulosmitattu A:n veloista hänen omistamanaan irtaimena omaisuutena ja myyty 21.6.1993 toimitetussa irtaimen omaisuuden pakkohuutokaupassa B:lle. C, joka katsoo ostaneensa mainitut kompressorit 9.6.1993 toimitetussa kiinteän omaisuuden pakkohuutokaupassa, ei ole käyttänyt sivullisomistajalle ulosottolain 4 luvun 10 §:ssä säädettyjä oikeussuojakeinoja ennen irtaimen omaisuuden pakkohuutokauppaa. Sen vuoksi häntä ei enää tässä ulosottoasiassa voida osoittaa riitelemään paremmasta oikeudesta itse omaisuuteen vaan ainoastaan sen sijaan tulleeseen, jakamatta olevaan kauppahintaan.
Päätöslauselma
Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Hovioikeuden tuomiossa tarkoitettu kanne saadaan panna vireille kolmen kuukauden kuluessa Korkeimman oikeuden päätöksen antopäivästä lukien.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Jokinen, Leena Parviainen ja Turunen. Esittelijä Seppo Isometsä.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Portin, Haarmann, Raulos, Möller ja Kivinen. Esittelijä Sirpa Ahola.